10.7.2026 ENSIMMÄINEN REISSUPÄIVÄ YLÖJÄRVELTÄ
Vuoden kohokohta on jälleen käsillä, Vahanta MCC kesäreissu alkaa! Tällä kertaa aloitamme turneen kevyellä siirtymällä Ylöjärveltä Helsinkiin ja seilaamme Finnlinesin ystävällisellä avustuksella Travemündeen. Tampere – Helsinki moottoritieltä ei varsinaisesti ole suurta raportoitavaa, eikä suuria tapahtumia ollut laivallakaan.
12.7.2026 ENSIMMÄINEN OIKEA AJOPÄIVÄ: TRAVEMÜNDE – VELBURG
Reissun ensimmäinen varsinainen ajopäivä oli noin 700km mittainen siirtymä Saksan läpi Travemündesta eteläsaksaan Velburgin kylään. Autobahnia edettiin ripeään tahtiin ja lämmintäkin alkoi olla jo tuollainen 30 astetta. Suunnitelmaan tuli muutos Leipzigin jälkeen, kun maps neuvoi siirtymään pois moottoritieltä, eikä sitä kuitenkaan uskottu. Jatkettiin moottoritietä, kunnes edessä oli oikein kunnon liikennesuma. Onneksi Saksassa pääsee autojen välistä ajamaan ja kukaan ei katso sitä pahakseen. Sitten kuitenkin eteen tuli ihan koko tien tukkiva este, neljän ajoneuvon kolari, jossa ilmeisesti oli käynyt pahasti ja paikalla oli lukuisia hälytysajoneuvoja, pari helikopteria ja puomit edessä. Ei auttanut muuta kuin vetää pientareelle, tiedossa olisi pitkä odotus. Heti kun sain oman moottoripyörän parkkiin, edessä oleva motoristi tuli sanomaan päivät ja kävi ilmi, että tämä onkin paikallisen Gladiators MC:n jäsen. Koko kaksi tuntia kestäneen pakollisen tauon ajan teimme tuttavuutta ja toivon tämän tuttavuuden kestävän pitkään.
Kun sitten vihdoin pääsimme liikkeelle, niin suuntasimme hieman poikkeuksellista reittiä Velburgiin, sillä maps:n mukaan moottoritie oli toisestakin kohdasta poikki. Loppumatka oli pientä, mutkikasta ja ihan kiva tietä. Perillä oltiin myöhään, mutta Gasthaus Zum Löwen otti meidät jälleen sydämellisesti vastaan.
13.7.2026 KOSKETUS ALPPEIHIN: VELBURG – ZELL AM SEE
Zum Löwenin aamiaisen jälkeen startattiin kohti etelää. Tarkoitus oli vierailla Kehlsteinhausissa Hitlerin loma-asunnolla, joka sijaitsee Saksan ja Itävallan rajalla. Paikalla oli muutamia muitakin, jotka olivat varanneet liput ajoissa. Meille ei lippuja enää riittänyt ja siirryimme Berchesgadeniin ruokailemaan.
Tästä matka jatkui ensimmäisiä alppien mutkateitä pitkin Bruck an der Grossglockner kylään. Kylä sijaitsee Itävallassa, lähellä Zell am See:tä. Majoitus oli Gasthaus Lukashansl nimisessä hotellissa ja tästä pääsimme ponnistamaan suoraan kohti ensimmäistä suunniteltua alppitietä.
14.7.2026 SERPENTTIINIT ALKAVAT: GROSSGLOCKNER JA MENDEL PASS
Aamutoimien jälkeen suunta kylän läpi kohti Grossglockneria. Tiemaksu noin 36€ tuntui hiukan rahastukselta, mutta kun pääsi ajamaan itse tietä, niin se unohtui varsin pian. Mutkaa tuntui riittävän mutkan jälkeen ja hymy huulilla kurvailtiin ylöspäin aina Edelweiss-spitzelle saakka. Oudoksestaan korkeus tuntui ja päässä vähän huippasi. Korkeus tuossa kohdin lienee jotain 2700m tai jotain sinne päin. Aikamme pyörittyämme ylhäällä lähdettiin laskeutumaan. Välikahvin jälkeen rupesi taivaalta tippumaan märkää tavaraa ja ensimmäisen kerran vedettiin kumipuvut päälle. Vettä ei tullut sitten kuitenkaan ihan kauhean paljoa ja päästiin kuivina Lienziin saakka. Murkinaa paikallisessa Mäkisen leipomossa ja takaisin tielle. Taivas näytti mustalta ja vedettiin suorilla kumipuvut päälle. Sitten taivas aukesi ja vettä tuli, ettei tahtonut sekaan mahtua. Vähän taisi tulla myös kiinteää vettä ja sähköäkin olla ilmassa. Ennen Cortina d’Ampezzoa kuitenkin rauhoittui ja ilma selkeni. Cortinan jälken oli tarkoitus ajaa Passo Fedaialle. Reitti sille kulki Passo Giau:n kautta. Giau on todella jyrkkämutkainen ja käännökset olivat todella tiukkoja. Kun Giau päästiin ylös ja saatiin tankkeihin lisää polttonestettä, niin taivas aukeni uudelleen. Vettä tuli taas ja paljon. Fedaia jätettiin odottamaan seuraavaa kertaa ja suunnattiin isompaa tietä Bolzanon lähellä olevaan Mendel Passiin. Tämä mutkapätkä on myös aika tiukkaa vääntöä ja sateessa se ei antanut parastaan. Seuraava majoitus Sarnonicon kylässä odotti Mendelin jälkeen, joten sinne mentiin. Hotellissa oltiin hyvin ymmärtäväisi, kun kuusi läpimärkää motoristia halusi ennen nukkumaan menoa vaatteet kuivumaan ja ruokaa massuun. Ruoka järjestyi vikkelästi, moottoripyörät saatiin sisätiloihin ja vaatteet pannuhuoneeseen kuivumaan. Erinomaista palvelua majoitusliikkeeltä!
15.7.2026 STELVIO PASS JA MALOJA PASS
Video: https://youtu.be/y55ElST9q00?si=iUJfKWCMGjbjT7H5
Tämän päivän ensimmäinen kohde oli Bolzanon Mediaworld. Yhden sateessa kastuneen laitteen tilalle ja tuolta se sitten löytyi. Suunnitelmissa oli ajaa ensin Timmelsjoch:n kiemurat, mutta päivän pituus huomioiden se jätettiin tällä kerralla väliin. Reitti Bolzanosta moottoritietä pohjoiseen ja sitten pikkutielle kohti Stelvio passia. Legendaarinen tie on todella maineensa veroinen, eikä jättänyt ketään kylmäksi. Kireitä ovat mutkat myös Stelviolla, mutta hyvin nautittava tie on myös tämä. Jälkeenpäin seurueemme nimesi tämän reissun parhaaksi mutkapätkäksi. Stelvion huipulla tuli hiukan kiire, kun jälleen saderintama alkoi lähestyä. Ajoasu vaihdettiin jälleen tilanteeseen sopivaksi ja aloimme laskeutumaan Sveitsin suuntaan Umbrail Passia pitkin. Vesisade madaltaa tunnelmaa hiukan, mutta eihän sille mahda mitään. Umbrailin jälkeen välikahvit ja suunta St. Moritziin ja sen takan oleva Maloja pass. Hiukan St Moritzin jälkeen loppui sade ja juuri kun lähdimme laskeutumaan Maloja Passiin. Mutkat olivat ehkä hiukan pyöreämpiä, kuin aikaisemmin ja Maloja oli varsin nautinnollinen ajaa. Pian sen jälkeen lämpötila alkoi nousta siten, että ajovarustetta oli tarkistettava. Laskeuduimme Chiavennan kautta Como järven rantaan Colico nimiseen kylää, josta majoitus oli varattu kahdeksi yöksi ja pääsimme hieman rauhoittumaan.
16.7.2026 VÄLIPÄIVÄ COMO JÄRVELLÄ
Rannalla kiertelyä, pulikointia, pizzaa ja virvokkeita kuului tähän päivään. Ei ajoa, vaan huilia ja yhdessäoloa. Majoituksen kanssa samassa rakennuksessa oli mamman pitseria, jossa oli erityisen maukkaat tuotteet. Nämä tuli testattua pariinkin kertaan.
17.7.2026 SAN BERNADINO PASS, FURKA PASS
Video: https://youtu.be/NWkADqYBA6Y?si=nOr0zbe6x3ZN2z2y
Comolta lähdettiin Chiavennan suuntaan, mutta nyt poikettiin ylöspäin. Ei kuulunut etukäteissuunnitelmiin, mutta tässä kohdassa ajoimme läpi Splügenpassin. Tämä kuuluu jälleen niihin tiukkoihin pätkiin, joissa mutkat ovat hyvinkin kireitä. Splügenista suunnattiin San Bernadinoon ja se oli mukavaa vaihtelua kireisiin mutkiin. Bernadino on hiukan loivempaa ja kulkee hiukan korkeammalla. Aivan mainion maukasta tietä jälleen kumpikin!
Bernadinon jälkeen tuli moottoritien pätkää vähän matkaa ja sekin maistui ihan vaan vaihtelun vuoksi kivalta.
Moottoritien jälkeen suuntasimme St. Gotthardin solan kautta Furka Passin suuntaan. Gotthardin solassa menee vanhaa kivitietä sekaisin uuden tien kanssa ja se aiheutti pientä sekoilua. Uusi tie on varsin loivaa ja maukasta tietä ja sitä paineltiin Furkalle saakka. Pakollinen stoppi hylätyn hotelli Belvederen kohdalla ja turistikuvat. Seuraavaksi vuorossa olisi ollut Grimselpass. Päätimme sivuuttaa sen, koska se näytti samanlaiselta kuin Furkapass ja matkaa seuraavaan oli vielä jäljellä. Otimme suoran suuntiman Chamonix kylään. Osan matkasta moottoritietä, mutta vähän ennen Chamonixia tuli vastaan erittäin maukasta mutkatietä. Sitten laskeuduimme kylille ja majoituimme kahdeksi yöksi.
18.7.2026 VÄLIPÄIVÄ CHAMONIXISSA, AIGUILLE DU MIDI
Päivän ohjelmana köysihissillä Aiguille du Midin huipulle. Korkeutta huipulla on reilu 3800m ja happi alkaa olla siellä aika vähäistä. Maisemat olivat kuitenkin huikaisevan upeat ja kameroille ja kovalevyille tallentui hienoa materiaalia. Sitä kelpaa muistella pitkinä talvi-iltoina.
19.7.2026 COL DE L’ISERAN JA MUTKAT SAN MARTIN EN VERCORS
Video: https://youtu.be/exjsXcKwsMk?si=wYelLUHny5gAiRVD
Aamulla olimme lähdössä Chamonixista ja suunta oli Grenoblen lähettyville pieneen maalaiskylään. Suunnitelmissa oli ajaa Col de L’Iseran ja Col du Galibier. Jonkun mitättömän polkupyörätapahtuman oheistapahtuman vuoksi Galibier oli kuitenkin suljettu ja sinne ei kannattanut lähteä kokeilemaan.
Chamonixista ensin vähän isompaa tietää, mutta pian käännyttiin Val D’Iseren suuntaan hyvin maukasta mutkatietä pitkin. Sitten kohta ajettiinkin taas vuoren rinnettä ylös ja väisteltiin polkupyöräilijöitä. Oikein mainio pätkä ajaa on myös Col de L’Iseran. Ei liian jyrkkää tai tiukkaa mutkaa ja korkealle mennään, huikeisiin vuoristomaisemiin. Vuorelta laskeuduttiin alas ja pienen murkinatauon jälkeen jatkettiin Grenoblen suuntaan moottoritietä. Lämpötila nousi paikoitelleen yli +35 asteeseen ja tarkeni vähän jo liiankin hyvin.
Grenoblen jälkeen poikettiin moottoritieltä pikkutielle, kohti majoitusta. Yllätykseksi tie oli oikein mukavaa, mutkikasta maalaistietä, joka paikoitellen kulki kanjonin sivuseinää pitkin. Kallio kaartui välillä katoksi tien päälle ja loi tunnelmallisen hämärän keskellä päivää. Myös lämpötila asettui mukavasti +30 asteen alle ja oli taas helpompi hengittää.
Ennen kuin saavuimme majoituspaikkaamme, pysähdyimme paikalliseen majoitusliikkeeseen nauttimaan hyvin ansaittuja virvokkeita. Tilasin juomat säälittävällä ranskankielellä ja kysyin puhuisiko tarjoilija englantia. Vastaus kuului ei ja asiasta ei keskusteltu enää. Kävi hyvin selväksi, että ei kauheasti enkku auta.
Majoituimme mahdottoman mukavaan pieneen maalaismajataloon. Meillä oli käytössä oma sisäpiha grilleineen ja puro solisi vieressä. Varsin mainiossa paikassa viettäisimme seuraavat päivät. Isäntä lähti vielä viemään kaksi meistä paikalliseen pieneen kyläkauppaan, jossa koitti paluu 70-luvulle. Yksi kaupan setä, joka piti puodista huolta ja palveli tiskiltä asiakkaita (ei puhunut englanninkieltä). Ruoka oli kuitenkin moitteetonta ja siitä oli kiva valmistaa porukalle illallista.
20.7.2026 COMBE LAVAL
Video: https://youtu.be/R26W7nZg5KY?si=DaqZWUJ9D7UGJTBM
Vuorossa oli ehkä odotetuin tienpätkä, Combe Laval. Tie ei ole pitkä, mutta aivan huikea ajaa. Tie poikkeaa vuoristoteistä oleellisesti, koska se ei kulje ylös tai alas, vaan kulkee vuoren seinämää pitkin. Pudotus ”kaiteelta” oli varmaa joitain satoja metrejä. Tietä ajeltiin edes takaisin ja kuvailtiin eri kulmista. Aivan mahtavan kaunis on tämä tie ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Lisäksi Combe Lavalin ympäristössä on lukuisia muita pieniä ja huikeita maalaisteitä.
Matkalla tutustuimme myös Pont-en-Royans keskiaikaiseen riippuvaan kaupunkiin. Kaupunki on rakennettu kanjonin seinille ja siitä nimitys roikkuva kaupunki. Kanjonissa kulkee pieni puro/joki ja tottahan sitä piti uimaan päästä!
Ajomatkaa päivään kertyi noin 100km, ja aivan mahtavia kilometrejä jokainen. Illalla poikkesimme kyläkaupalla hakemassa ruoat ja ostimme paikallisia juustoja ihan summassa. Ruoka oli erinomaista, mutta juustot olivat aivan huikeita! Muutenkin tuntui, että Ranska antoi nyt parastaan.
21.7.2026 KOTIMATKA ALKAA
Lähdimme Ranskasta etenemään Kohti Travemündeä. Tarkoitus ajaa 1300km kahteen päivään, eli moottoritiepäiviä kaksi edessä. Etapin keskipaikkeilla Hockenheimin lähellä yöpyminen Gasthaus Freihofissa.
Matka joutui Ranskan osalta hyvin, vaikka tiemaksujen kanssa oli hiukan säätöä. Sveitsissä oli monessa kohdassa hyvin ruuhkaisaa ja matkanteko hidastui. Sitten Bernin paikkeilla kollegan laitteesta hajosi kytkinvaijeri. Pienen suunnittelun jälkeen valmistettiin Triumph merkkiseen moottoripyörään suunniteltu vetokytkin, joka ei tule missään vaiheessa sarjatuotantoon. Ja matka jatkui taas! Saksan puolella päästiin ajamaan taas hiukan väljemmissä vesissä perille saakka. Majoitus sijaitsee Wiesloch nimisessä pikkukaupungissa aivan vanhankaupungin keskellä. Navigointi oli hieman haasteellista, mutta paikallisten avustuksella paikka löytyi ja saatiin huoneet.
Seuraavana päivänä (22.7.2026) ajo Wieslochista Travemündeen noin 630km. Ei mukavaa, mutta pakolliset kilometrit tuli ajettua pois.
Reissun yhteiskilometrit ovat noin 4500km. Paljon on taas nähty ja koettu uutta, tutustuttiin toisiimme ja uusiin ihmisiin.